Mitä vaalien jälkeen?

Vaalien jälkeen koitti, noh, väsymys. Olo oli väsynyt, onnellinen, hämmentynyt ja erityisesti kiitollinen! 216 ääntä, vieläkin olen hämmentynyt ja niin kiitollinen teille, jotka annoitte äänenne minulle. Äänimäärällä pääsi tällä kertaa varavaltuutetuksi!

Vaalipäällikkö Topi-Jussin kanssa tulosten tultua 

Vaalien jälkeen koitti sometauko, se tuntui jotenkin välttämättömältä, että sai taas ajatukset rauhoitettua ja keskityttyä lasten tuleviin koulunvaihdoksiin, muuttoon ja muutoksiin töissä.

Paljon on valunut vettä Tammerkoskessa tälläkin välin. Uuteen asuntoon on muutettu, lapset on aloittaneet kukin uudessa koulussaan (hieman vaatii totuttelua tämä bussilla kulkeminen, eikä nuorimmaisen koulukuljetus ole vieläkään alkanut; onhan se vaikeaa, kun kotiosoitetta ei löydy kartoista), lomat on ohi ja poliittinen syksy on käynnistynyt vauhdilla.

Välietapilla uuteen kotiin

Kun luottamuspaikkojen haku heti vaalien jälkeen alkoi, oli itsestään selvää, että vaikuttamaan on päästävä. Omat luottamustoimeni ovatkin nyt Asunto- ja kiinteistölautakunnan jäsenenä, Yhdyslautakunnan varajäsenenä, Vammaisneuvoston jäsenenä ja Kiiteistötoimitusten uskottuna miehenä.


Tänään on Vammaisneuvoston ensimmäinen kokous. Esityslista kokoukseen on kevyen oloinen, jota selittänee uuden neuvoston ensimmäinen kokoontumiskerta. Oman lapsen kautta vammaisten asiat ovat lähellä itseä ja arkea. Onkin hienoa päästä tekemään Tampereesta esteettömämpää ja parempaa asuinpaikkaa meistä jokaiselle!

Vihreiden valtuustoryhmä lähes kokonaisuudessaan 7.8.2017

Osallistu ja vaikuta siihen miten sinun Tampereestasi tehdään parempi!

Aina auki - mielenilmaus

Osallistuin perjantaina 31.3 PAM:n mielenilmaukseen ja annoin siellä huolestuneen ääneni kaupan aukioloaikojen pidennystä vastaan. 

Aukioloaikojen pidennys on tuonut mukanaan useita haasteita, jotka koskettavat erityisesti naisia, joita työntekijöistä 70%, tämä lisää epätasa-arvoa.

Aukioloaikojen pidennys ei lisännyt kokoaikaisten työntekijöiden määrää, vaan päinvastoin. Työllä ei tule toimeen ilman tukia, joka näkyy naisten elämässä myös pienempänä eläkkeenä. Vähittäiskaupan kokonaisnettotulos oli kuitenkin 304 miljoona euroa, joten palkanmaksukykyä löytyy. 

Haasteita arkeen tuo erityisesti työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen. Esimerkiksi Tampereella tarjotaan vuoropäivähoitoa seuraavasti. Iltahoitoa (klo 22.30 asti) maanantaista perjantaihin kahdessa päiväkodissa. Iltahoitoa maanantaista lauantaihin yhdessä päiväkodissa ja iltahoitoa maanantaista sunnuntaihin kahdessa päiväkodissa. Yksinhuoltajien 1-2lk. lapset ovat oikeutettuja vuorohoitoon, jota tarjotaan yhdessä päiväkodissa, tämän lisäksi kahdessa päiväkodissa ilta- ja viikonloppuhoitoa. Päivähoitoon ei järjestetä kuljetusta.

Koska päivähoitoon ei järjestetä kuljetusta, päästään seuraavaan ongelmaan, joka ei kosketa pelkästään perheellistä työntekijää. Pitääkö pienituloisella olla käytössään oma auto, sillä joukkoliikenne palvelee parhaiten päivätyötä tekeviä? Miten päästä bussilla töihin aikaisin aamulla ja sieltä myöhään illalla pois? Mitä jos bussilla pitää käydä vielä vuorohoitopaikan kautta? Entä, kun työssäkäyntialue on 80km? Kannattaako osa-aikatyötä aina ottaa vastaan? 

Miten kaiken tämän keskellä vaalitaan lapselle tärkeitä rutiineja ja riittävä unen tarve? Miten hoidetaan harrastukset? Missä välissä tehdään sitä "terveellistä kotiruokaa"? Tarvitseeko myyjän nukkua? Miten pitää huolta itsestään, että työkyky pysyy yllä mahdollisimman pitkään? Jos tulevaisuus on lapsissa, pitääkö kauppojen olla auki sen tulevaisuuden kustannuksella?

Kunnissa emme päätä siitä kuinka myöhään kaupat ovat auki, mutta voimme vaikuttaa siihen, että lapsille on tarjolla hyvää vuorohoitoa tarpeeksi lähellä. Voimme myös vaikuttaa siihen, että joukkoliikenteellä pääsee sujuvasti töihin. 

"Kun ilta loppuu kymmeneltä ja aamu alkaa kuudelta, menee vuorokausi niin ettei lapsiaan näe.

Se on pitkä aika 1-,2-,6- ja 7-luokkalaisille. 'Lapselle pitää taata selkeät rutiinit' - hoetaan koulusta, kun lapsi oireilee. 'Eka- ja tokaluokkalaiset tarvitsevat apua läksyissä.' Kokemuksesta voin kertoa, että niin tarvitsisivat vanhemmatkin lapset, jonka lisäksi kaikki lapset tarvitsevat lämmintä ruokaa ja kuuntelevan korvan. Aikuisen, joka huolehtii ja on saatavilla, kun apua tarvitaan.

'Miksi ne ihmiset tulee sinne kauppaan niin myöhään' - kysyvät lapset. 'Koska kauppa on auki' - minä vastaan. He ihmettelevät pitääkö kaupan olla AINA AUKI ja minä mietin samaa. Ei yhteisiä pyhäpäivien viettoja, ei yhteistä joululomaa. Kun muu Suomi on kiinni, pitääkö meidän silti palvella."

 -Myyjä Tampere (Minä)

Äänestämällä kuntavaaleissa voit vaikuttaa siihen mihin suuntaan Suomea viedään ja kenen tulevaisuudelle tätä rakennetaan. Käytäthän äänesi! Allekirjoittanutta voit äänestää numerolla 185.

Hervanta - Suomen paras lähiö

Viime päivien uutisoinnit Hervannasta, ovat taas vetäneet rakkaan lähiömme mainetta maan rakoon. 

Mutta paistaa se päivä tännekin, tiedän, koska 

katson ikkunasta auringon säteiden heijastusta läheisen kerrostalon seiniin, ja se on juuri se lupaus meille, jostain vielä suuremmasta ja hienommasta Hervannasta. 

Meillä jokaisella 26 000:lla hervantalaisella on syymme asua täällä nyt ja tulevaisuudessa. Haluan nyt kertoa omat syyni täällä asumiseen. 

*Täällä on uimahalli, jäähalli, kuplahalli, laskettelurinne, Suolijärven ulkoilumaastot, uimarantoja ja leikkipuistoja.

*Täällä on vesitorni, kauppakeskus ja lukuisia ravintoloita ja pienyrityksiä, Kela, kirjasto, nuorisotila ja lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, sekä hienot opiskelumahdollisuudet.

Mitä me tänne tarvitaan? 

*Tila työttömille, työvoimatoimiston palveluita, ennen ratikkaa lisää bussivuoroja, skeittiparkki, kenkäkauppa, sporttibaari ja pyöräbaana keskustaan. 

Hervannassa on paljon hyvää, mutta myös mahdollisuuksia parempaan. On aika nostaa Hervannan maine muiden silmissä samalle tasolle, kuin se meidän silmissä on! 

Me tarvitsemme lisää tukea kouluihin eriarvoistumisen estämiseksi. Me tarvitsemme lisää tukea työllistymiseen ja yrittämiseen. Me tarvitsemme nuorille ilmaisia harrastusmahdollisuuksia ja palvelusetelin, jotta harrastaminen olisi kaikille mahdollista.

Äänelläsi tehdään Hervannasta Suomen paras lähiö #185

Anna äänesi lasten ja koulun puolesta

Tiedättekö miltä tuntuu, kun et halua avata sähköposteja ja nähdä siellä enää yhtään Helmi-viestiä?

Tiedätkö miltä tuntuu, kun menet töissä tauolle ja koulusta on jälleen soitettu, etkä halua soittaa takaisin?

Tiedätkö miltä tuntuu, kun iltapäiväkerhosta on taas tullut viesti, että voiko lapsen lähettää jo kotiin?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun olet yrittänyt palkita lastasi kaikilla mahdollisilla tavoilla, että hän käyttäytyisi, eikä se auta?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun lapsellesi on jatkusvasti kännykkä-, tv- ja pelikielto? Legot ja muut tärkeät lelut ovat useimmiten jäähyllä.

Miltä tuntuu monta tuntia päivässä käydä keskusteluja siitä miten koulussa kuuluu ja olla toisia kohdella?

Tiedättekö miltä tuntuu jatkuvasti istua palavereissa eri tahojen kanssa ja keksiä ratkaisuja koulun 
sujuvuuteen? 

Tiedättekö miltä tuntuu, kun niitä ratkaisuja ei voida ottaa käyttöön, koska resursseja ja aikaa ei ole?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun lapsesi on eskarista lähtiessä saanut erityisen tuen lausunnon, joka oikeuttaa hänet avustajaan, joka saadaan luokkaan vasta tammikuussa kolmeksi tunniksi per päivä?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun 24, KAHDENKYMMENENNELJÄN oppilaan luokalla on kolme muuta samassa tilanteessa olevaa lasta? 

Tiedättekö miltä lapsestani tuntuu, kun hän toivoo itselleen kaikkia mahdollisia tauteja, ettei hänen tarvitsisi olla koulussa? Kun hän kysyy sinulta, että onko hän tyhmä?

Tiedättekö miltä minusta ja lapsestani tuntuu, kun hänet leimataan häiriköksi ja kauhukakaraksi? Lapsen joka rakentaa sohvatyynyistä sillan pelastaakseen Syyrialaiset lapset sodalta. 

En tiedä miltä niistä lapsista (ja heidän vanhemmistaan tuntuu), joita lapseni kohtelee väkivaltaisesti. En myöskään tiedä miltä niistä tavallisista lapsista (ja heidän vanhemmistaan) tuntuu, kun he jäävät ilman opetusta, opettajan ratkoessa ainaisia riitatilanteita, mutta voin kuvitella
. 
Jos tämä kaikki on sinustakin väärin, äänestä! Anna äänesi lasten ja koulun puolesta! 

Kuntavaaliflaikku vm. 2017

Kun osa-aikatyötä tekevä neljän lapsen yksinhuoltajaäiti lähtee kuntavaaleihin, ei omaa rahaa liiemmin ole käytössä. Tai siis sitä on tähän asti ollut käyttää 51,01€, joka kokonaisuudessaan on mennyt Facebook-mainontaan. Ammattiyhdistyksen tuki ja lahjoitukset ovat siis näytelleet valtaosaa budjetissa. 

Onneksi minä ja toinen Vihreiden ehdokas, yrittäjä ja fysioterapeutti Laura Jokinen, emme lannistuneet pienen budjetin edessä, vaan päätimme toteuttaa yhteisflaikun, siten että toinen on toisella ja toinen toisella puolella. Apua saimme vaalikonkari Antti Tommiselta, joka päivätyökseen toimii opettajana Tredussa. Hervannan ammatiopiston (tietty, koska itsekin siellä graafista alaa opiskelleena) upeat aikuisopiskelijat loihtivatkin meille nämä uskomattoman hienot ja ekologiset flaikut: 

Näitä me sitten jaamme neljä tuhatta kappaletta kevään pitenevissä päivissä. Toivottavasti saan antaa tämän mainoksen mahdollisimman monen Hervantalaisen käteen ja samalla vaihtaa ajatuksia siitä miten teemme yhdessä Hervannasta Suomen ja Tampereen parhaan lähiön.

. 

Tasa-arvoa lähikouluihin

Seurattuani peruskoulun opetusta niin erityiskoulun, painotteisen opetuksen, kuin lähikoulun muodossa, huomaa väkisinkin oppilaiden eriarvoistumisen.

Erityiskoulun oppilaat elävät omassa kuplassaan, saaden tukea pieniinkin arjen ja koulun käynnin haasteisiin, pienryhmässä.

Musiikkiluokkalainen nauttii opetuskoulun tarjoamista iloista, "lisäaikuisten" järjestämillä kursseilla ja tapahtumilla, Luokalle ja tukiyhdistykselle kerätään rahoja konserttien ja myyjäisten muodossa.

Huono-osaisella alueella resurssien kiristäminen näkyy opetuksessa eniten. Lasten lähtökohdat ovat erilaiset, luokat ovat isoja ja avustajista on pulaa. Pelkän perusopetuksen tarjoaminen on suuri haaste. Huonoimmassa asemassa ovat ne erityisoppilaat, jotka ovat integroitu suuriin ryhmiin, ilman tarvittavia tukitoimia, tämä vaikuttaa kaikkiin oppilaisiin ja opettajiin. Retkien ja kulttuurin tarjoaminen jää käytännössä pois, koska se vaatisi yhdeltä opettajalta supervoimia.

Jollei resursseja aleta kohdentamaan ongelma-alueiden kouluihin, syrjäytyminen kasvaa, lukutaito heikkenee edelleen ja luokkaerot kasvavat. Jokaisen lähikoulun tulisi olla lapselle se paras vaihtoehto, asuinalueesta riippumatta. 

Kuka minä olen?

Olen Sonja Harmaala 31-vuotias, neljän lapsen lähiömutsi Hervannasta ja Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Tampereella.  Työskentelen myyjänä Hervannan Lidlissä. 

Lähdin ehdolle kuntavaaleihin, koska haluan pitää Hervannan Suomen parhaana lähiönä. 

• Täällä jokaisen on turvallista ja vaivatonta käydä päiväkodissa ja koulussa. 
• Terveyspalveluita saa, kun niitä tarvitaan. Kirjasto on kaikkien vapaassa käytössä, 
• lisäksi kirjaston tiloihin voidaan tuoda helposti ihmisiä yhteen kiinnostavien aiheiden ympärille. 
• Koululaisille on virikkeellistä iltapäivätoimintaa. 
• Meillä on Kela ja tulevaisuudessa toivottavasti myös työvoimatoimiston palveluita. 
• Eläkeläisille, työttömille ja maahanmuuttajille löytyy tiloja, joissa kokoontua. 
• Hervannassa tulee olla tilaa ja paikka kaikille vauvasta vaariin. 
• Ennen ratikan valmistumista, tarvitsemme lisää bussivuoroja
• Tulevaisuudessa pääsemme kulkemaan turvallisesti ja vaivattomasti polkupyörällä pitkin pyöräbaanaa suoraan keskustaan

 Mää <3 Hervanta