Aina auki - mielenilmaus

Osallistuin perjantaina 31.3 PAM:n mielenilmaukseen ja annoin siellä huolestuneen ääneni kaupan aukioloaikojen pidennystä vastaan. 

Aukioloaikojen pidennys on tuonut mukanaan useita haasteita, jotka koskettavat erityisesti naisia, joita työntekijöistä 70%, tämä lisää epätasa-arvoa.

Aukioloaikojen pidennys ei lisännyt kokoaikaisten työntekijöiden määrää, vaan päinvastoin. Työllä ei tule toimeen ilman tukia, joka näkyy naisten elämässä myös pienempänä eläkkeenä. Vähittäiskaupan kokonaisnettotulos oli kuitenkin 304 miljoona euroa, joten palkanmaksukykyä löytyy. 

Haasteita arkeen tuo erityisesti työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen. Esimerkiksi Tampereella tarjotaan vuoropäivähoitoa seuraavasti. Iltahoitoa (klo 22.30 asti) maanantaista perjantaihin kahdessa päiväkodissa. Iltahoitoa maanantaista lauantaihin yhdessä päiväkodissa ja iltahoitoa maanantaista sunnuntaihin kahdessa päiväkodissa. Yksinhuoltajien 1-2lk. lapset ovat oikeutettuja vuorohoitoon, jota tarjotaan yhdessä päiväkodissa, tämän lisäksi kahdessa päiväkodissa ilta- ja viikonloppuhoitoa. Päivähoitoon ei järjestetä kuljetusta.

Koska päivähoitoon ei järjestetä kuljetusta, päästään seuraavaan ongelmaan, joka ei kosketa pelkästään perheellistä työntekijää. Pitääkö pienituloisella olla käytössään oma auto, sillä joukkoliikenne palvelee parhaiten päivätyötä tekeviä? Miten päästä bussilla töihin aikaisin aamulla ja sieltä myöhään illalla pois? Mitä jos bussilla pitää käydä vielä vuorohoitopaikan kautta? Entä, kun työssäkäyntialue on 80km? Kannattaako osa-aikatyötä aina ottaa vastaan? 

Miten kaiken tämän keskellä vaalitaan lapselle tärkeitä rutiineja ja riittävä unen tarve? Miten hoidetaan harrastukset? Missä välissä tehdään sitä "terveellistä kotiruokaa"? Tarvitseeko myyjän nukkua? Miten pitää huolta itsestään, että työkyky pysyy yllä mahdollisimman pitkään? Jos tulevaisuus on lapsissa, pitääkö kauppojen olla auki sen tulevaisuuden kustannuksella?

Kunnissa emme päätä siitä kuinka myöhään kaupat ovat auki, mutta voimme vaikuttaa siihen, että lapsille on tarjolla hyvää vuorohoitoa tarpeeksi lähellä. Voimme myös vaikuttaa siihen, että joukkoliikenteellä pääsee sujuvasti töihin. 

"Kun ilta loppuu kymmeneltä ja aamu alkaa kuudelta, menee vuorokausi niin ettei lapsiaan näe.

Se on pitkä aika 1-,2-,6- ja 7-luokkalaisille. 'Lapselle pitää taata selkeät rutiinit' - hoetaan koulusta, kun lapsi oireilee. 'Eka- ja tokaluokkalaiset tarvitsevat apua läksyissä.' Kokemuksesta voin kertoa, että niin tarvitsisivat vanhemmatkin lapset, jonka lisäksi kaikki lapset tarvitsevat lämmintä ruokaa ja kuuntelevan korvan. Aikuisen, joka huolehtii ja on saatavilla, kun apua tarvitaan.

'Miksi ne ihmiset tulee sinne kauppaan niin myöhään' - kysyvät lapset. 'Koska kauppa on auki' - minä vastaan. He ihmettelevät pitääkö kaupan olla AINA AUKI ja minä mietin samaa. Ei yhteisiä pyhäpäivien viettoja, ei yhteistä joululomaa. Kun muu Suomi on kiinni, pitääkö meidän silti palvella."

 -Myyjä Tampere (Minä)

Äänestämällä kuntavaaleissa voit vaikuttaa siihen mihin suuntaan Suomea viedään ja kenen tulevaisuudelle tätä rakennetaan. Käytäthän äänesi! Allekirjoittanutta voit äänestää numerolla 185.

Naisen osa

Annoin ääneni  PAMin osa-aikatyöntekoa koskevaan lehtiartikkeliin. Osa-aikatyö ei takaa kaikille perustoimeentuloa, joten arjesta selviämiseen tarvitaan toimeentulotukea ja/tai soviteltua päivärahaa. Sosiaalsiia tulon jatkeita maksettiin kaupan alan työntekijöille noin 30 miljoonalla eurolla, vähittäiskaupan kokonaisnettotulos oli kuitenkin vuonna 2015 334,1 miljoonaa euroa, joten varaa vähittäiskaupalla olisi. 

Osa-aikatyö koskettaa erityisesti naisia, sillä esimerkiksi kaupan alalla 90% osa-aikatyöntekijöistä on naisia. On myös huolestuttavaa, että viime vuosina osa-aikatyön määrä on vain kasvanut. Tähän kehitykseen on saatava muutos. Työllä on pystyttävä elättämään itsensä, ja yritysten on kannettava vastuunsa yhteiskunnasta ja työntekijöistä!